11. helmikuuta 2014

Miksi kielimatkalle? Minun tarinani! part.1

Moikka! Tässä teille yksi "vanha postaus", jonka tein viime keväänä (2013), mutta jostain syystä ei koskaan tullu julkaistua tätä! Älkää siis ihmetelkö miksi puhun tässä ekasta Street Actionista! :D

Moi kaikki! Tuli tässä mieleen kun pidettiin viimevkonloppuna Roosan ja Stiinan kanssa EF Street Action, että voisin kertoa teille hieman lisää mun kielimatkasta, ja ylipäätään siitä mitä se mulle kokemuksena antoi. Street Action oli tosiaan ensimmäinen sellainen missä oon ollu mukana, ja ihka ensimmäinen Joensuussa järjestetty! Kerron siitä ehkä myöhemmin lisää, mutta hienosti me ainakin se omasta mielestäni vedettiin!


Nyt kuitenkin kerron teille vähän että mistä tää kaikki mun innostus kielimatkoihin lähti ja vähän mun omaa tarinaa! :)


Kuinka kaikki alkoi? Miksi lähdin kielimatkalle?

Ensinnäkin, asun suht pienellä paikkakunnalla ja täällä ei nää päivittäin katukuvassa kuin mummoja ja pappoja kävelyllä. Täällä on ollut mahtavaa viettää lapsuus, ja on riittänyt pihaa missä kirmailla ja puita missä kiipeillä... Sen jälkeen kun täytin 12 tää ei enää riittänytkään mulle. Tajusin sen kaikista parhaiten kesällä 2010 kun käytiin perheen kanssa Lontoossa. Näin siellä sillon paljon kielimatkalaisia, ja en ees valehtele jos sanon että jokainen niistä joko nauroi tai hymyili. Olin vuotta aiemmin selaillut EF:n esitettä joka oli kolahtanut postilaatikkoon, mutta olin ollu aika varma että se jää pelkästään haaveeksi. Tarkoituksenahan alunperin oli lähteä jo vuonna 2010, mutta vanhemmat olivat sitä mieltä että odotetaan vielä vuosi. No, minä olin ainakin varma että vaikka joutuisin odottaman 5 vuotta niin kielimatkalle on päästävä.

Puhuttiin ohimennen vanhempien kanssa kielimatkasta aina välillä, kunnes raahasin iskän EF:n infotilaisuuteen syksyllä 2010, kun itse olin aloittamassa seiskaluokkaa. Se infotilaisuus muuttikin sitten kaiken. Olin 100% varma että kuulun siihen porukkaan joka enskesänä pakkaa laukkunsa ja lähtee valloittamaan maailmaa! Niinhän siinä sitten kävi että matka varattiin. Muistan vielä kun soitin iskälle kesken työpäivän että "Muista varata se matka nyt! Saadaan vielä tänään 200e alennusta!" Nyt kun ajattelee niin noita sanoja en kadu sekunttiakaan! Jos oltaisiin vielä pidempään viivytelty niin en varmasti olisi koko reissulle edes lähtenyt, joten parempi näin.


Miten/Miksi valitsin Maltan?

Halusin ehdottomasti lämpimään maahan, koska suomen kesät ovat nojaa, tiedätte kyllä. Olin alunperin lähdössä Espanjaan, kunnes sain selville että siellä täytyisikin osata puhua espanjaa. Harkitsin myös Australiaa, mutta koska olin vielä 12-13v niin en voinut sinnekkään lähteä. Se harmitti vain hetken, kunnes löysin Maltan! Siellä olisi lämmintä ja puhuttaisi myös englantia. Perfeect! Se tuntuikin sitten heti täydelliseltä kohteelta, ja believe me, niin se todella olikin. 


Kuinka suostuttelin vanhemmat?

Mun vanhemmat on aina olleet tosi myönteisiä tälläisiin uusin juttuihin ja ideoidin, mutta silti suostuttelemisessa meni jonkin aikaa. Ei sitä noin vaan päästetä 11-13 vuotiasta tyttöä yksin maailmalle. (Ensimmäisen kerran siis kun mainitsin kielimatkoista olin n. 11v)  Muistan ainakin käyttäneeni näitä lyriikoita: "Saan paljon lisää kielitaitoa ja itsevarmuutta kaikin puolin, ja etenkin kielen käyttämiseen. Siitä tulee mun elämän hienoin kokemus, ja saan paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia, ja en varmasti unohda sitä koskaan!"  Noi sanat sitten ilmeisesti toimi, ja kaikenlisäks vielä toteutui. 

Vanhemmat oli kyllä alunperin aivan samaa mieltä että varmasti ainakin kielitaito karttuisi, mutta tottakai niitä pelotti päätää 13v tyttö lähes toiselle puolelle maailmaa vieraitten ihmisten kotiin kolmeksi viikoksi. Vähän ihmetyttääkin miten ne todella uskalti päästää mut sinne?! :D 

Jokatapauksessa ahkera jankuttaminen tuotti tulosta, ja kyllä sanoillakin oli vahva vaikutus. Hyvät perustelut ovat kaiken a ja o, koska ilman niitä en olis itsekkään minnekkään luultavasti päässyt. Olin myös selvästi ansainnut mun vanhemmilta sen verran luottamusta, että ei tarttennut epäillä mitään minkä vuoksi en olis voinu lähteä.

Millainen se oli kokemuksena ylipäätään?

Sen kaiken kuvailemiseen ei sanat riita. Mahtavaa, surullista, parasta, rankkaa, ihanaa! En löydä tarpeeksi adjektiiveja kuvaamaan sitä kokemusta. Kaikkea muuta ne kolme viikkoa ainakin olivat kuin tylsiä! Koko ajan riitti tekemistä, ja illalla kyllä uni tuli nopeasti silmään... :D 

Jokaiselle kielimatka on henkilökohtainen kokemus, ja jokainen kokee sen eritavalla. Minulle, ja varmasti suurimmalle osalle samassa ryhmässä olleille se reissu oli ehkä parasta mitä siihen asti oli tapahtunut. Meidän ryhmä oli aivan huippu, ja sain sieltä huippuja kavereita, josta tuli sen kolmen viikon aikana kuin parhaita ystäviä mulle! Pidetään vieläkin aktiivisesti yhteyttä :)



Siinä meidän kuusikkomme ("sixpack"), joka pysyi yhtä tiivinä koko matkan ajan. Yksi tyttö noista on katkaissut joku vuosi sitten meihin kaikkiiin yhteydet, mutta jokainen tavallaan. Anyways, Miss you girls !


Ihanaa kevättä jatkoa kaikille! Later! 


kaikki kuvat (c) minä!

2 kommenttia:

  1. mielenkiintoinen postaus! Itse suunnittelin lähteä kielimatkalle englantiin, mutta se jotenki vaan jäi:/

    http://mrsglamorouss.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ikinä ei ole liian myöhäistä lähteä kielimatkalla ;)

      Poista