23. kesäkuuta 2015

EF CALIFORNIA 2014 pt. 1 + kuulumisia

Hejdå! 

Aika jännää kirjottaa tänne näinkin pitkästä aikaa jotain, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tosiaan, mulla on nyt ollu vajaan vuoden ajan pientä (suurta) breikkiä tän blogin suhteen, mutta unohtunut tämä silti ei ole. Multa on jo muutamaan otteeseen kyselty että minnes mun blogi on kadonnut, ja aionko edes jatkaa tätä touhua enää. Vastaus tuleekin sitten aika lailla tämän postauksen muodossa, nimittäin tässä tulee ensimmäinen osa Kalifornia - postauksista! Jos joku nyt ei ole kärryillä pysynyt, niin tosiaan olin viime kesänä kielimatkalla kolmen tunteiden täyteisen viikon verran Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa.


Eli, aloitetaan vaikka ihan alusta. Maltan jälkeen mua alko hirveesti inspaa lähteä uudelleen 
kielimatkalle, koska tietenkin olis ihana kokea kaikki se jälleen kerran, mutta uudessä paikassa uusien ihmisten kanssa. Alunperin oli tarkoitus lähteä Torquauyyn, britteihin kesällä 2012. Se suunnitelma tyssäsi sitten ajan puutteeseen, ja suunnitelmat vaihtuivat nopeasti USA:an, tietenkin kohteena Kalifornia! Ajankohta sille oli aluksi vuotta aiemmin 2013, joka sekin sitten vaihtui jossain välissä seuraavalla vuodelle. Kaliforniaan lähtö tuntui loputtomalta prosessilta, ja olin puolessa välin vuotta satavarma että lähtöä ei tule. Onneksi kuitenkinloppujen lopulta; loppu hyvin, kaikki hyvin ja lentopäiväksi ilmoitettiin 16.6.2014.

^ Matkalla Helsinkiin!

Lähtö ei ollut periaatteessa jännittävä, eikä uusien tyyppien tapaaminen myöskään stressannut. Meillä oli kuitenki huippu iso ryhmä, joten en oikeastaan matkan aikana kerennyt tutustua kuin alle puoleen kaikista ryhmäläisistä. (Isompiin ryhmäkokoihin kielimatkoilla kannattaa varautua, varsinkin jos on tuonne lätäkön toiselle puolelle lähtemässä.) En millään muista tarkkaan kuinka monta meitä yhteensä oli, mutta n. päälle 40 olisi varmaan lähin veikkaus. Niin kuin arvata saattaa, tyttöjä oli päälle kolmekymmentä, ja poikia taisi olla kahdeksan. Lennot kestivät yhteensä about 17h (Frankfurtissa 30min vaihto), ja voin sanoa että unettomuutta ei kyllä ilmennyt tuon reissaamisen jälkeen. :D Onneksi oltiin lennetty koko vuorokausi, joten kun saavuimme perille oli sopivasti kaliforniassakin ilta, eikä tarvinnut elää toista päivää putkeen samoilla silmillä.

Kun saavuttiin Losiin, oli tunnelma suoraan sanottuna ehkä mitä oudoin ikinä. Los Angeles. Wtf, täällä mä nyt vaan oon. Hauskaa oli myös käydä läpi kaikki kuumottavat tullitarkastukset ja kuulustelut. Sillä Note to self (!!!!); Muista aina jatkossa kirjottaa muistiin tulevan hostperheen tarkka osoite!! 

Jäin nimittäin hieman jumiin tullitarkastukseen, kun mies alkoi kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä esim ; miksi tulen USA:han, onko mulla tarkoitus opiskella väärennetyillä papereilla yliopistossa, tuonko mukanani laittomia siirtolaisia ja olenko polttanut pilveä viimeisen 48h aikana... :D Lopuksi hän sanoi minulle että joudun putkaan ja poistumaan maasta välittömästi jos en muista tarkkaa hostperheen osoitettani. Siinä vaiheessa alkoi hieman kuumottaa, varsinkin kun liiderimme oli juuri 5min sitten sanonu että nää jäbät täällä ei kauheesti sitten vitsaile... Väänsin siinä sitten jonkinlaisia selityksiä hetken, kunnes sain metsästettyä liiderin jostain kaukaa ja sain selvitettyä tarkan osoitteeni. Sitten kun olin juuri lähdössä siitä niin tullimies vaan naurahtaa ja sanoo että "Just kidding, you should have seen your face." Hehe, no mutta siinä vaiheessa ei paljoa naurattanut.



Kun oltiin vihdoin selvitty ulos lentokentältä lastattiin meidän hurja joukkomme bussiin, ja aloitimme matkan kohti San Luis Obispoa. Saimme myös pienet tervetuliaispussit, jossa oli mm. karkkia, kyniä, miniamerikan lippu, ja myös ensimmäisen viikon ohjelma. Matka kesti muutaman tunnin, jonka jälkeen tapaisimme kaikki perheemme.

Perheiden tapaaminen olikin tosiaan vähän jännempi tapahtuma. Ajettiin San Luis Obispon paikallisille High Schoolille jättibussillamme, ja porukka purkautui ulos yksi kerrallaan. Jotkut juoksivat heti perheidensä luo, mutta suurinosa meistä jäi vielä seisomaan bussin ulko puolelle matkalaukkujen kanssa. Suurimmalla osalla perheistä oli isot nimikyltit mukanaan, lahjoja, ilmapalloja tms. tulevalla hostattavalleen. Olin ehkä neljänneksi viimeinen kenen nimi luettiin listasta ja ohjattiin hostperheen luo. Muistan ainoastaan että perheenisä tuli mua ensimmäisenä halaamaan, mutta muuten koko tilanne on jäänyt jetlagin takia vähän hämärän peittoon.. :D Ajomatka perheen luokse oli pitkä, ja muistaakseni nukahdinkin loppumatkasta. Perheen luokse saavuttaessa nukahdinkin lähes samantien.




Jee mä oon täällä!

Ensimmäisestä koulupäivästä muistan sen verran että meidät lastattiin indonesialaisten oppilaiden kanssa koulumme urheilukentälle, jossa paikallinen poliisi ainoastaan kehotti meitä olemaan joutumatta putkaan ja noudattamaan amerikan lakeja. Sen jälkeen siirryimme pieneen infotilaisuuteen koulun isoon saliin. Kävimme läpi tulevien viikkojen ohjelman, ja yleisiä järjestyssääntöjä ja asioita joita olisi hyvä tietää kaliforniasta ja ihmisistä täällä. Ensimmäiset koulupäivät otimme muutenkin aika rennosti, ja emme vielä mitenkään rankasti opiskelleet, vaan tarkoitus oli yleisesti tutustua toisiin. Itse olin tehnyt aloittelijanmokan ja unohdin tehdä tasotestin ennen matkaa, joten tein sen toisena päivänä ja pääsinkin suoraan level 5 luokkaan. Kaikki suomalaisista oppilaista olivat joko 4 tai 5 tasolla, jotka ovat siis korkeimmat tasot kielimatkalla. 




Koulusta voisin ehkä kertoa yleisemmin ja yksityiskohtaisemmin jossain myöhemmässä postauksessa; esim. opiskelusta siellä, valmistumisesta jne. Kävimme kuitenkin EF kouluamme paikallisen Judkins Middle Schoolin tiloissa, ja huhujen (ja faktojen) mukaan myös Zac Efron oli aikoinaan käynyt sitä koulua! Opiskelu oli välillä tylsää ja rankkaakin, mutta saimme kuitenkin tehdä paljon ryhmätyöprojekteja joiden yhdessä suunnittelu ja toteuttaminen oli aina hauskaa. Meillä oli kaksi opettajaa, ja vaihtelimme heidän välillään niin että aamupäivä oltiin toisen opettajan luokassa, ja iltapäivä toisen. Käsittelimme opiskeltaessa yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita, mm. kierrätystä ja egolokisuutta. 

Koulun lisäksi meillä oli päivä- ja iltapäivä retkiä n. kerran tai pari viikossa, sekä viikonloppumatkoja jotka sai ostaa erikseen. Itse halusin osallistua molempiin viikonloppureissuihin, ja hostperheenikin kannusti minua lähtemään niihin mukaan. Toinen viikonloppu oltiinkin sitten San Franciscossa, ja viimeinen eli kolmas viikko Los Angelissa! Näistä tulossa erikseen isot omat postauksensa.


Myöskin tähän väliin tälläinen Note To Self; että Kaliforniassa ei ole aina lämmintä! Koulumme sijaitsi Pismo Beachin alueella, jossa oli paria päivää lukuunottamatta päivittäin pilvistä sekä tuulista, ja vaikka lämpötila olisikin hiponut kahtakymmentä niin yleensä sää oli kylmä. Monen hostperheen luona oli kuitenkin lämmintä, koska kaliforniassa on suuria korkeuseroja paikoitellen ja ilmasto ja lämpötila vaihtelee paikasta riippuen. Ei kuitenkaan välttämättä kannata kuvitella tulevansa ruskettuneena beachbabynä takaisin, varsinkaan jos oma perhe ei ole aktiivisimmasta päästä. Itse kadotin rusketuksen ensimmäisen viikon aikana, ja ainoastaan paloin. Huppareita ja villapaitoja kannattaa siis myös muistaa varata mukaan! :) 


^ Yksi päiväretkistä kohdistui juuri kaikkien tuntemaan Santa Barbaraan, ja vaikka kyseessä on rantakaupunki, niin mulla se meni ainakin ihan shoppailun merkeissä!


Jos koko matkaa täytyisi kuvailla yhdellä sanalla sen täytyisi olla tapahtumarikas. Vaikka ensimmäisellä viikolla iskikin pieni masis, kun tuntui että olen ainoastaan jumissa hostperheeni luona, niin toisen viikon jälkeen tuntuikin siltä että en halua koskaan lähteä täältä. San Francisco. Maailman paras kaupunki.

 


Nyt kun alan "syvällisemmin" mietiskelemään tuota reissua, niin tuntuu että en ole taaskaan yhtään se sama ihminen joka olin ennen sinne lähtöä. Pettymykset ja huonotkin kokemukset opettavat ja kasvattavat ihmistä niin paljon, että ei opi muuta kun olemaan lannistumatta ja odottamaan innolla tulevaa. Nyt se että koulumatka tuntui joka kerta niiiin loputtaman pitkältä ja hollywood-kylttiä ei nähnytkään läheltä eivät tunnu juuri miltään. Niin kuin joku viisas sanoi joskus aikoinaan: " It's not the destination, it's the journey." Tuolla matkalla tämä kävi toteen niin moneen kertaan, ja loppujen lopuksi välitunnit, hotellihuoneissa hengailu ja bussimatkat olivat miljoona kertaa hauskempia kuin hollywood signin kaukaa tuijottelu tai esim. beverly hillsin ökyliikkeiden ohi taapertaminen ja ihmettely että"wow tästä on varmaan kävelly monta julkkista".


Lentomatkalla takaisin mietinkin useaan kertaan että mikäs se "American dream" oikein on josta kaikki puhuvat. Nykymaailmassa se varmaan olisi Target, Taco Bell, Forever 21, Victoria's Secret & palmuja jos sattuis näkee niin ois kiva. Am I right? Multa skippaantui puolet noista, mutta elin silti täysillä aivan omaa unelmaani. Kehotankin kaikkia ketkä ovat lähdössä kielimatkalle, vaihtoon tai minne ikinä rikkomaan kaikki odotukset ja ennakkokäsitykset. Amerikkalaiset osaavat olla aivan yhtä juroja kuin me suomalaiset, ja suomalaiset osaavat olla maailman iloisempia ja onnellisimpia ihmisiä jos sille annetaan mahdollisuus. Kyllä ainakin 40 maailman onnellisinta nuorta palasi vuosi sitten Helsinki-Vantaalle, ehkä hieman tippa linssissä ja haikein mielin, mutta varmasti maailman onnellisimpina. Thanks for USA.

To be continued... part 2,3 ja 4 on the way !

ps. Kiitän kaikkia Pismo Beach 2014, California - tyyppejä, oli huippua viettää teidän kanssanne unohtumattomat kolme viikkoa! Kiitos 

// Jos sulla ei oo vielä EF:n tän vuotista esitettä, ja sitä kovasti kaipailisit niin sen voi tilata suoraan kotiinTÄSTÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti